Helvetin paha olo. En osaa selittää sitä, että mistä tämä ahdistus kumpuaa, tunnen vain sen kuinka kokonaisvaltaista tämä tuska on. On niin vaikeaa pukea tätä sanoiksi.

Tai edes tunnustaa tätä itselleen.

En minä halua, että toinen on tekevä minut ehjäksi. Enhän voisi sitä edes vaatia. Ei kukaan muu voi minua auttaa kuin minä itse. Itse minun tulee itseni kasata vaikken edes tiedä, että onko ehjäksi tuleminen enää edes mahdollista? Mutta näinkään en voi jatkaa, en tämän pahan olon kanssa.

Tulee syyllinen olo siitä, että itken keskellä yötä. Valvotan toista, vieläpä keskellä viikkoa, vaikka töihinkin pitäisi jaksaa aamulla nousta. Tulee typerä olo, etenkin jos seuraavana päivänä koko asia kuitataan sillä, että olen sekoillut. Väsymyksestä tai jostakin, ihan sama. Pointtina kuitenkin se, etten se ollut minä. Tai etten se voinut olla minä.

Silloinhan en olisi sitä jotakin, mihin toinen on rakastunut.

Pelkään. Mä pelkään ihan helvetisti ja se ahdistaa. Tuntuu, että mun täytyisi käpertyä johonkin nurkkaan pakoon tältä kaikelta tai muuten seinät kaatuvat päälleni. En kestä tätä kehoa - tai pikemminkin ruumista - sillä niin kuolleelta ja vieraalta tämä tuntuu. Kuolleelta taakalta. Taakalta etenkin. Kuvottavan näköiseltä taakalta, mitä joudun julkisesti esittelemään. Asettua arvostelun kohteeksi. Tulla verratuksi, mikä on pahinta.

Katselen kaikkia niitä kauniita naisia ja mieleni tekisi kuolla.   

Tuntuu, että se näkyy ulospäin. Kaikki pystyvät näkemään sen, miten likainen ja häpäisty olen. Käytetty. Koskettu. Vain vastenmielisille ihmisille tehdään pahaa, sillä kuka nyt jotakin kaunista haluaisi tuhota ja häpäistä. Syvä häpeä on ainoa tunne, mikä on syöpynyt niin syvälle sisimpääni etten saa pyyhittyä sitä pois. Olen niin hukassa. Mä en selviä tästä yksin, mutta samaan aikaan mun täytyisi selvitä yksin, sillä kukaan muu ei ole minua auttamassa, ei tekevä ehjäksi.

On sanoja, mitkä lohduttavat. Olisi olemassa sanoja, mitkä oikeasti lohduttaisivat, paikkaisivat. Mutta vain jos ne kuulisi oikeaan aikaan, oikean ihmisen lausumina. En minä voi keneltäkään lohtua anella, pyynnöstä mitään tilata.